Huomaatko, miten tunteet tuntuvat kehossasi?
Tunnistatko, mitä kaikkia tunteita päivän aikana käyt läpi?
Huomaatko, mitä tunteita kohtaamasi ihmiset tuovat mukanaan?
Tunnistatko, miten muiden tunteet tuntuvat omassa kehossasi?
Entä kenen tunteita kannat työpäivän päättyessä?

Työarjessa tyypillisiä kuormitustekijöitä ovat esimerkiksi kiireen tuntu, hektisyys, taukojen jääminen välistä, haastavat ja uudet tilanteet, ylipitkät työpäivät, ikävät vastoinkäymiset ja niin edelleen.

Myös päivän aikana koetut tunnetilat vaikuttavat kuormittumiseen. Tunteet siirtyvät peilisolujen kautta henkilöstä toiseen. Tulkitsemme toisen ihmisen tunteita oman kehomme kautta. Tämä on inhimillistä ja tarpeellista. Peilisolut mahdollistavat vuorovaikutuksessa toisen tunteiden tunnistamisen, nopean tilannetulkinnan tekemisen, ennakoinnin, tilanteeseen sopivan reagoinnin ja toisen asemaan asettumisen.

Peilisoluista voit lukea lisää esimerkiksi Duodecimin artikkelista Ihmisaivojen peilautumisjärjestelmät

Jos päivän aikana on paljon muitakin kuormitustekijöitä, voi omien ja muiden tunteiden vaikutukset kehossa lisätä levottomuutta tai väsähdystä entisestään.

Vaikket tekisi suoraa asiakastyötä, uskon näiden teemojen koskettavan enemmän tai vähemmän myös sinun arkeasi.

Ihmisten kohtaamista tapahtuu niin monissa eri tilanteissa.

Osa kohtaamisista on tuttujen ja osa vieraampien ihmisten kanssa. Osa kohtaamisista on kahden kesken ja osa isommassa porukassa. Osa kohtaamisista tapahtuu samassa tilassa kasvokkain. Osa etänä videolla tai puheluina. Osa kohtaamisista voi olla tekstimuodossa sähköposteissa, mielipidekirjoituksissa tai muussa viestinnässä.

Näihin teemoihin on tullut pysähdyttyä vuosien varrella omakohtaisesti, oman työni kautta. Lisäksi olen käsitellyt tunteiden ja vuorovaikutuksen vaikutuksia työssä jaksamiseen paljon myös omien asiakkaideni kanssa. Vastaanotoilla, työnohjauksissa, koulutuksissa ja luennoilla.

Tässä artikkelissa:

• kerron miten tunteiden äärellä työskentely on vaikuttanut omassa työhistoriassani.
• kerron, miten pidän huolta omasta työhyvinvoinnista.
• kannustan sinua soveltamaan kuvaamiani esimerkkejä omassa arjessasi.
• autan sinua pysähtymään ja tunnistamaan kenen tunteita kannat työpäivän päättyessä.

Stressistä voit lukea lisää aiemmasta blogiartikkelistani Opi tunnistamaan stressin vaikutukset kehoon ja mieleen.

Omat ja muiden tunteet psykologin työssä

Ei liene yllätys, jos kerron psykologin työpäivään sisältyvän usein hyvin tunnepitoisia asiakaskohtaamisia. Tunteita voi olla laidasta laitaan. Peräkkäin voi olla hyvin erilaisia asiakaskohtaamisia.

Eipä tämä ollut itsellekään yllätys ammatinvalintaa pohtiessani.

Yllättävää sen sijaan oli, että ehti mennä aika monta vuotta psykologina ennen kuin todella tajusin, mitä eri tunnetilojen äärellä työskentely tarkoittaa. Ja miten asiakkaiden tunnetilat vaikuttavat minuun. Miten ne tuntuvat omassa kehossani. Ja miksi työpäivän jälkeen voi joskus olla aika väsähtänyt olo.

Työuran aikana olen tehnyt työtä useiden eri vaatimusten paineessa. Olen kokenut riittämättömyyttä ja aikapainetta, kun olen halunnut auttaa työhistoriani eri vaiheissa oppilaita/opiskelijoita, vanhempia, opetushenkilöstöä, eri organisaatioiden työntekijöitä, yrittäjiä, esihenkilöitä, johtajia ja kaiken kaikkiaan eri elämänvaiheessa olevia ihmisiä – yksittäin ja ryhmissä.

Ajoittain nämä paineet ovat vaikuttaneet niin, että olen survonut kalenterini aivan liian täyteen. On saattanut olla liian tiheästi asiakastapaamisia, kirjallisia töitä, erilaisia palavereita, yhteydenottoja, selvittelyjä, ryhmätapaamisia, luentojen pitämistä, kriisityötä, akuutteihin tilanteisiin reagointia ja monen monta muuta työtehtävää.

Eri työtehtävissä ovat omatkin tunteet voineet vaihdella, vaikkei niitä usein päälle päin näkisikään. Eri työtehtävissä on myös muiden läsnäolijoiden tunteet voineet vaihdella paljon. Ja siinä kaikessa on varmasti hyvin monta kertaa mennyt omassa kehossani sekaisin se, mikä tunne tuli mistäkin. Ja kenen tunteita lopulta työpäivän lopussa kannoinkaan kehossani.

Kiireisinä ajankohtina olen siirtynyt hyvin eri tyyppisistä työtehtävistä ja tunnetiloista toiseen ilman kunnollisia taukoja. Ilman pysähtymistä ja itseni skannailua.

Ei mikään ihme, että vuorovaikutustyö ehtikin uuvahduttaa ennen kuin tajusin, miksi päivänaikaiset tauot ovat tärkeitä monestakin syystä. Ja mitä ihmisten kanssa tehtävässä työssä on tärkeää ottaa huomioon.

En todellakaan ollut ensimmäisten työvuosieni aikana kovin hyvä pitämään tässä mielessä itsestäni huolta. En oikein osannut erottaa omia ja muiden tunteita omassa kehossani.

Onneksi olen oppinut jo aika paljon urani alkuvaiheista.

Valmis en varmasti ole vieläkään.

Mistä minulle ja asiakkailleni on ollut apua? Ja voisitko soveltaa jotain tästä omassa arjessasi?

Moni ihmettelee, miten jaksan tehdä työtä psykologina. Miten jaksan kuunnella muiden ihmisten haastaviakin kokemuksia päivästä toiseen. Ja miten pystyn irrottautumaan ja palautumaan asiakastyöstä vapaa-ajalla, jotten kantaisi muiden ihmisten asioita työpäivän jälkeen.

Varmasti omat luonteenpiirteeni, persoonani, vahvuuteni ja kiinnostuksen kohteeni ovat olleet vaikuttamassa ammatinvalintaani.

Mutta työssä jaksamisessa on myös paljon kyse oppimisesta. Taitojen omaksumisesta. Rutiineista, joilla pystyy irrottautumaan asiakaskohtaamisista työpäivän aikana ja vapaalla.

Lisäksi tarvitaan työnluonteeseen kuuluvien kuormitustekijöiden tunnistamista. Ja vastapainoksi työn voimavaratekijöihin panostamista.

Työssä jaksamiseen tarvitaan myös paljon tauottamista – monin eri tavoin.

Lisäksi tarvitaan päivänaikaisten tapahtumien purkamista itselle sopivalla tavalla yksin, työkavereiden kanssa ja työnohjauksessa. Työasioiden purkaminen on tärkeää tehdä työajalla. Vapaa-ajalla on oikeus irrottautua työstä.

Itse hyödynnän kaikkea edellä mainittua. Painotus vaihtelee eri päivinä ja tilanteiden mukaan.

Työhyvinvoinnista huolehtiminen mahdollistaa sen, että pystyn kohtaamaan jokaisen asiakkaan hänen tarpeensa huomioiden. Olemaan läsnä ja kuuntelemaan aktiivisesti. Ja niin, että energiaa ja voimia on työpäivän jälkeenkin.

Tämä kaikki on edellytys sille, että voin tarjota laadukasta asiakastyötä seuraavanakin päivänä. Ja sitä seuraavana. Vielä vuosia eteenpäinkin.

Nykyään tunnistan jo paljon paremmin oman kehoni muutoksia päivän aikana. Asiakastilanteissa tiedostan ja hyväksyn, että kehoni reagoi ja resonoi asiakkaan kokemusten ja tunteiden mukaan. Olen silloin tilanteessa läsnä ja pystyn paremmin reagoimaan asiakkaani tarpeisiin.

Kun tunnistan kehoni muutoksia eri tilanteissa, jo se tekee eroa omien ja toisten tunteiden välille.

Tietoisuus tästä erosta vahvistaa oman kehoni rajoja. Vaikka kohtaamiset vaikuttavatkin kehooni, eivät ne pääse vaikuttamaan minuun pitkäksi aikaa. Tiedostamalla oman kehoni rajat pystyn myös päästämään irti asiakaskohtaamisten aiheuttamista kehon reaktioista.

Tiedostan myös määrän, kuinka monta asiakasta minun kannattaa tavata yhden päivän aikana. Ja useamman asiakkaan päivinä tarvitsen pitkän tauon, jolloin ehdin syödä rauhassa, käydä tarvittaessa liikkumassa tai hoitaa muun tyyppisiä työtehtäviä välissä. Ja näin ladata akkuja seuraaviin kohtaamisiin.

Lisäksi pyrin tekemään asiakastyötä vain muutamana päivänä viikossa. Muihin päiviin sisällytän enemmän kirjallisia töitä, suunnittelua ja kaikenlaista yrittäjyyteen liittyvää taustatyötä.

Hyödynnän myös mahdollisuuksien mukaan kävelyä tai pyöräilyä työmatkoilla. Se irrottaa ajatukset työstä huomattavasti paremmin kuin julkisilla kulkuvälineillä liikkuminen. Jollain voi toimia siirtymämusiikki, jota voi hyödyntää kulkuvälineestä riippumatta työmatkoilla. Omassa autossa lempikappaleen tahtiin laulaminen voi auttaa työstä vapaalle siirtymisessä.

Nämä erilaiset rutiinit auttavat siinä, ettei asiakastyö jää pyörimään kehoon ja mieleen työpäivän jälkeen.

Joskus tunnetilat ja kehon reaktiot edellyttävät tietoisempaa vireystilan säätelyä tai tilanteen purkamista. Silloin kiinnitän entistä tietoisemmin huomiota edellä mainittuihin asioihin.

Silloin saatan lopettaa kaiken tekemisen ja siirrän esimerkiksi kirjaamisen ja muun työn myöhemmäksi.

Keskityn oman oloni tasapainottamiseen ennen seuraavaa työtehtävää – on se sitten kirjallinen työ, asiakastyö, palaveri tai muu hoidettava asia.

Saatan liikkua huoneessa, ravistella jäseniä, painaa käsillä voimakkaasti seinää/työpöytää vasten, painaa jalkoja lattiaa vasten tai vaikkapa venytellä. Tai saatan istua silmät kiinni ja pysähtyä siihen hetkeen tiedostaen sen hetkiset ajatukset, tunteet, kehon tuntemukset ja aistien tuoman informaation. Tai mennä mielikuvissa johonkin rauhoittavaan ja vahvistavaan paikkaan. Tai juoda vettä tietoisesti siihen keskittyen ja kehoa rauhoittaen. Tai saatan mennä kahvihuoneeseen työkavereiden kanssa puhumaan jostain ihan muusta tai purkamaan haastavaksi kokemaani tilannetta.

Näitä asioita teen rutiinisti. Välillä enemmän ja välillä vähemmän tiedostaen. Mutta kaikki tämä ei itsellenikään missään nimessä ole aina ollut itsestäänselvää. Päinvastoin. Myös minä olen kolkutellut työuupumuksen rajoja. Jättänyt huomiotta oman kehoni merkkejä. Ajattelut “sitten kun…”.

Vuosien varrella tauottamisen merkitys on kasvanut entisestään. Oman kehon kuuntelu on noussut prioriteeteissa korkealle. Lisäksi riittävän pitkien ja palauttavien yöunien mahdollistaminen on itselleni tärkeää.

Samoin muu perusarjesta huolehtiminen on osa (työ)hyvinvointia. Perusasioihin kuuluu säännöllinen syöminen. Panostan etenkin aamupalaan ja riittävän rauhalliseen lounaaseen.

Tärkeää ennaltaehkäisyä vapaa-ajalla on myös liikunta, luonto, sosiaaliset kontaktit, kulttuuri ja maiseman vaihdokset.

Tarvitsen myös omaa aikaa ja tilaa. Etenkin niinä päivinä, kun asiakaskohtaamisia on ollut enemmän.

Ja tietenkin asiakastyö ja ihmisten kohtaamiset antavat minulle paljon. Saan tehdä itselleni sopivaa ja merkityksellistä työtä. Ihmisten kanssa työskentely ehdottomasti antaa enemmän kuin ottaa. Työssä merkityksellisiä ja arvokkaita tilanteita ovat ne, kun asiakas saa uusia oivalluksia tai helpotusta omaan oloonsa. Tai saa uusia rutiineja osaksi omaa arkeaan. Tai kun ryhmien kanssa työskennellessä syntyy jotain uutta, jotain mitä ryhmä yhdessä saa aikaiseksi. Silloin, kun 1 + 1 on enemmän kuin 2.

Tämä työ sopii minulle. Ja siksi haluan ja jaksan työskennellä psykologina varmasti jatkossakin.

Kenen tunteita kannat työpäivän päättyessä?

Mitä ajatuksia tämä artikkeli sinussa herätti? Kuulostaako joku kirjoittamastani tutulta? Entä miten tästä eteenpäin?

On hyvä tiedostaa, että ihmisten kohtaamiset antavat ja ottavat energiaa.
Ihmisten kohtaamisiin sisältyy tunteita – enemmän tai vähemmän. Lievempiä tai voimakkaampia. Helpompia ja haastavampia.

Ei siinä mitään ihmeellistä ole.

On hyvä oppia tunnistamaan, miten omat ja muiden tunteet tuntuvat kehossa.
Missä menee omat kehon rajat ja miten niitä oppia vahvistamaan.

Se, missä kenenkin rajat menevät, on hyvin yksilöllistä. Ei siis kannata verrata tässäkään suhteessa itseä muihin.

Kannustan sinua pysähtymään omien ja muiden tunteiden äärelle. Kuten artikkelin alussa kysyin:

• Miten eri tunteet tuntuvat kehossasi?
• Mitä kaikkia tunteita päivän aikana käyt läpi?
• Mitä tunteita havaitset kohtaamiesi ihmisten tuovan mukanaan?
• Miten muiden tunteet tuntuvat kehossasi?
• Kenen tunteita kannat työpäivän päättyessä?

• Entä mikä voisi auttaa sinua vahvistamaan omia kehosi rajoja niin, että voisit antaa tunteiden tulla ja mennä? Niin omien kuin muidenkin tunteiden.

Tähän liittyen voit halutessasi soveltaa niitä esimerkkejä, joita itse tässä tekstissä kuvasin.

Voit myös lukea lisää päivänaikaisesta palautumisesta blogitekstistäni Päivänaikainen palautuminen osana tasapainoista arkea.

-Maisa-

PS. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi ja tiedät jonkun, joka voisi tästä artikkelista hyötyä, olen erittäin kiitollinen jakaessasi artikkelia eteenpäin alla olevista vaihtoehdoista.

Jaa artikkeli